1. luku - muuttopuuhia ja kaatopaikka-ateriointia

Deslin Stories: 1. luku - muuttopuuhia ja kaatopaikka-ateriointia

"Onpa nätti maisema!" Rika Deslin huudahtaa katsoessaan ympärilleen uudella kotipihallaan...

...joka itse asiassa näyttää tältä.

Nimi: Rika Deslin.
Ulkonäkö: Keskitumma iho. Vaaleansiniset silmät.
Ruskea pitkä tukka usein löysällä poninhännällä.
Luonne: Ympäristötietoinen, mutta hieman hajamielinen viherpeukalo,
joka on sitoutumispelkoinen ja ruutukammoinen.

Rika on lapsuudessa hieman kovia kokenut, tarmokas nuori nainen. Hänen perheeseensä kuuluu alkoholisti-isä, muusikkoäiti ja laiska veli. Toisin kuin veljensä, Rika ei perinyt tippaakaan äitinsä musikaalisuudesta. Häntä on aina pidetty keskivertoisena, lahjattomana lapsena, ja tästä hän sai kuulla koko lapsuutensa ajan. Hyvin vähän ihmiset tiesivätkään, sillä Rikan viherpeukalon taidoille ei löydy vertaistansa haastajaa.

Palatkaamme nykyhetkeen. Rika maisemia tarpeeksi ihailtuaan kääntää katseensa pihalla tönöttävään kuolleeseen puuhun...

...ja elehtii innostuksensa. Miksi? Tiedä häntä...

Seuraavaksi hän astelee sisään vaatimattomaan kivitaloon, joka oli nyt hänen uusi kotinsa. Veronalan kiinteistötoimisto oli mainostanut halvasta, mutta viehättävästä vanhasta kiinteistöstä joka sijaitsi mukavassa naapurustossa, ja Rika oli ottanut tarjouksen epäluulottomasti vastaan, mitä hän alkoi jo katua...

"Jep, kivalta näyttää. Ainakin talossa on remontin varaa", Rika toteaa huokaisten syvään, yrittäen nähdä valoisan puolen. "Ainakin täällä on lattia!"

Tässä vielä kuvaa ylhäältä käsin, jotta ymmärrämme talon muodon.

Rika astelee ulos ja hengittää syvään pyörittäen samalla olkiaan. "Tästä tulee kova urakka", hän tuumii.

Katsos! Posteljoonipoju tuli! Rika tuppautui iloisesti juttusille tämän kanssa...

...mutta pois astellessaan poika tunsi kylmät väreet selässään. Nohnoh Rika, varo vähän millaisen maineen saat uudessa naapurustossasi!

Rika nappasi lehden mukaansa ja meni sisään suojaan tuulelta, joka oli sinä päivänä erityisen voimakas. Kivitalon nurkissa ulisi tuulen vaikutuksesta, ja Rikan iho nousi kananlihalle.

Hänen veljensä saapui pian pakettiautolla, ja he purkivat Rikan sängyn ja uuden vessanpöntön sen tavaratilasta. Rikan veli puuhasteli pöntön kanssa hetken, ja saadessaan sen asennettua suuntasi takaisin kohti Veronalaa. Rika heilutti tälle hyvästit ja meni takaisin sisään katsomaan lopputulosta. "Ehkä näin selviän yhden yön", hän tuumi.

Saadessaan muuttohommat tehtyä (joita ei paljoa ollu), Rika suunnisti tutkimusretkelle naapurustoon. "Järvi on oikein kaunis ja mukava lisä, saakohan sieltä paljon kalaa..." hän tuumi itsekseen juostessaan kadunviertä.

Noin kilometrin päästä löytyi paikallinen kirjasto! Rika hurrasi mielessään ja asteli sisään etsimään remonttikirjoja.

Pian kirjasto alkoi täyttyä naapuruston muista asukkaista, ja sisään asteli myös muutama (eli yksi) komea mieskin.

"Hei. Nimeni on Rika Delin ja olen juuri muuttanut naapurustoon. Hauska tutustua!" Rika esittäytyi, mutta sai vastaukseksi vain hieman epämääräistä mutinaa, ja pian mies poistui paikalta.

Rika tuhahti loukkaantuneena ja vilkuili ympärilleen juttuseuran toivossa, mutta kaikki tuntuivat olevan kiireisiä, eikä Rika viitsinyt häiritä heitä.

Kirjaston jälkeen Rika suunnisti lähemmäs keskustaa ja kävi ruokakaupassa, sekä kirjakaupassa ja jälkimmäisestä ulos suunnistaessaan selvästikin käveli paikallisen juorukerhon ohi.
"Ai terve Anneli! Kuulitko jo tuoreimman jutun?"
"Minkä niistä?"
Rika naureskeli hieman itsekseen, ja jatkoi kierrostaan keskustan ohi.

Illan lähetessä hän huomasi ajautuneensa vastarannan kaatopaikalle. Innostuneena hän juoksi penkomaan roskakasoja.

"Öh... Onko tämä verta vai ruostetta?" hän pohti itsekseen löytäessään hieman epäilyttävän putken. Mielenterveytensä vuoksi hän päätti sen olevan ruostetta.

Muutaman tunnin jälkeen Rikan taskut pullottivat hyödyllisiä varaosia, ja hän kävi pesemässä kätensä huolellisesti kaatopaikan vessassa...

...minkä jälkeen hän löysi varastorakennuksesta jääkaapin. "Hei, täällähän on muroja!" Onkohan tuo nyt ihan viisasta syödä kaatopaikalta löytynyttä ruokaa?

Noh, tästä ateriasta huolimatta kellon lähetessä keskiyötä, Rika pyöräili kaatopaikalta löytämällään puoliksi hyväkuntoisella pyörällä kotia kohti leveä virne naamallan. Päivä oli ollut töykeitä ihmisiä lukuunottamatta mahtava! Oli mukavaa muuttaa vihdoin pois kotoa.

Yön pimeys syveni, mutta sitä Rika ei huomannut, sillä hän oli jo sujahtanut vilttiensä väliin leveä hymy kasvoillaan.

Ensimmäisen luvun loppu.

Toivottavasti pidit ensimmäisestä luvustani! Jätä toki kommentti, ne piristävät aina vaikka olisivatkin negatiivista palautetta. Ne myös kertovat, että luet tätä tarinaa, mikä taas nostaa motivaatiota ja mielialaa kummasti. Olen mahdollistanut anonyymikommentit, joten niiden jättäminen on helppoa ;)
        Kiitos kun luit!